Historia

Nummentaustan historiaa

Harjun itäpuolen asuttaminen ja rakentaminen

Lohjalla ei entisaikaan käytetty harju-sanaa vaan puhuttiin sen sijaan nummesta. Kirkolta katsoen harjun takainen alue oli sitten yhteiseltä nimeltään Nummentausta. Sen maat kuuluivat kolmeen eri kylään. Etelässä Ojamon kartanon tilukset ulottuivat harjun ylitse itään aina Siuntion rajaan saakka. Sen pohjoispuolella Kiviniemen eli Lohjan kylän viiden tilan – Anttilan, Monkolan, Hakaskytän, Skräddarsin eli Kiviniemen sekä kappalaisen pappilan Lindkullan tilukset jatkuivat kapeina kaistoina harjun itäpuolelle. Pohjoisimpanan oli Pappilan takametsä eli Pappilankorpi. Näiden itärajana oli Ojamon tiluksilta koilliseen virtaava Gruotinoja, joka myöhemmin Munkkaanojaan yhdyttyään laskee mereen Siuntion Pikkalassa osana Siuntiojoen vesistöä.

Maasto viettää harjun laelta ensin jyrkästi kaakkoon, mutta loivenee nopeasti miltei tasamaaksi, josta kohoaa muutamia kalliokumpareita. Maaperä on hiesua ja savea, jolla mannerjään sulamisvedet täyttivät kalliopainanteet. Gruotinoja on uurtanut hienojakoisiin maalajeihin suhteellisen syvän laakson, jonka pohja on hyvin rehevä ja harjun keräämä pohjavesi tekee siitä lähteikköisen. Harjun mäntymetsäinen harjumaasto muuttuu nopeasti kosteaksi kuusimetsäksi, jossa on korpimaista suota pienempinä alueina lähempänä harjua, mutta lähempänä Gruotinojaa oli pari suurempaa suota, toinen myöhemmän Ojaniitunkadun seudulla, toinen Ojamon maalla myöhemmästä Vienolan tilasta etelään.

Nummentausta oli siis kolmen tilan asumatonta takametsää, jossa metsästettiin, hakattiin polttopuita, laidunnettiin karjaa sekä poltettiin puuhiiliä alueen ruukkien tarpeisiin erityisesti 1600- ja 1700-luvulla. Mahdollisesti alueen itäisemmissä osissa harjoitettiin myös kaskiviljelystä ainakin 1700-luvulle saakka, jolloin ensimmäiset pysyvät asukkaat asettuivat sinne ja raivasivat torpilleen pienet peltonsa. Ennen tuota vuosisataa ei Nummentaustalla ollut asutusta. Esihistorialliselta ajalta ei ole mainittavia löytöjä eikä kaukana järven rannasta sijainnut alue houkutellut muinaisia lohjalaisia.

1700 – luvulla maan asukasmäärä kolminkertaistui ja yksi keino saada elanto kasvavalle väestölle oli torppien perustaminen. Ojamon kartano perusti takametsiinsä Nummentaakse neljä torppaa, Grönbackan, Nybackan, Råbackan ja Solbackan. Pappilalle perustettiin vuonna 1760 Gruotilan torppa, joka 1800-luvun puolivälin jälkeen jaettiin kahdeksi. Kiviniemen tilojen maat olivat niin pieniä, ettei niistä riittänyt torpille. Nummentaakse syntyi siis 1800-luvun lopulle mennessä kaikkiaan kuusi torppaa, neljä etelään ja kaksi pohjoiseen. Torppien vuokra maksettiin pääasiassa päivätöinä eli taksvärkkeinä emotilan pelloilla sekä navetassa. Ojamon torppien taksvärkkitie näkyy edelleen harjun viistosti ylittävänä leveänä polkuna. Gruotilalaiset pääsivät Pappilaan vanhempaa Veijolaan johtavaa tietä pitkin, jonka paikalla ovat nykyinen Gruotilankatu ja Veijolantie.

Hyvinkää-Hanko – rautatie rakennettiin alueen halki 1871–73, mutta vasta vuonna 1923 junat alkoivat pysähtyä siellä, kun Keskilohjan pysäkki otettiin käyttöön. Se suljettiin 1982, kun matkustajaliikenne loppui. Pysäkkirakennus paloi 1996.

1890 – luvun puolivälissä rautatien itäpuolelle valmistui Lohjan reservikomppanian ampumarata, jota myöhemmin käyttivät ensin venäläiset sotilaat ja sitten Pohjois-Lohjan suojeluskunta aina 1930 – luvun alkuun saakka. Ampumaradankatu on rakennettu sen paikalle.

Torpparien perheiden jälkeen Nummentausta sai uusia asukkaita vasta 1900-luvun alussa, kun Lohjakylän radantakaisille maille nousi pari mäkitupalaismökkiä sekä Metsolan huvila rakennettiin rautatien ja Kunnarlaan johtaneen tien kulmaukseen. Huvilan asukas oli vuonna 1914 perustetun Lohjan Yhteiskoulun ensimmäinen rehtori Yrjö Eloniemi. Metsolasta tuli vuosikymmenen lopussa lastenkoti muun muassa punaorpojen hoitamista varten ja 1928 kauppala rakensi sinne uuden rakennuksen sitä varten. Lastenkoti toimi vuoteen 1972, jonka jälkeen rakennuksessa oli alkoholistien asuntolana vuosikymmenen loppuun. Se purettiin 1988.

1910–20 – luvun vaihteessa torpat voitiin ostaa itsenäisiksi pientiloiksi – näin syntyivät esimerkiksi Vienolan ja Gruotilan tilat. Samanaikaisesti muodostettiin myös pari maatyöväen asutustilaa, joista on erityisesti mainittava Pappilan maalle heti radan taakse perustettu Rajamäki. Koko Nummentausta oli kuitenkin 1920-luvun alussa vielä puhdasta maatalousseutua.

Nummentaustan uusi aika alkoi sarastaa sen jälkeen, kun vuonna 1923 keskustasta rakennettiin Nummentaustantie Keskilohjan pysäkille ja sitä varten kaivettiin harjun poikki leikkaus. Saman vuosikymmenen puolivälissä rakennettiin ensimmäiset asuintalot leikkauksen tuntumaan harjun itäpuolelle. Vuoden 1926 alusta perustettu Lohjan kauppala käsitti myös Pappilan, Lohjankylän sekä Ojamon harjuntakaiset alueet. Pysäkistä nimensä saanut Keski-Lohjan kauppalanosa sai asemakaavan katuineen ja tontteineen heti vuonna 1931, jolloin jo useita tiloja oli rakennettu. Asemakaava-alue ulottui jo silloin hieman radan itäpuolellekin.

1930 –luvun loppuun mennessä kaava-alueelle oli rakennettu 35 taloa lähinnä Metsolankadun, Pitkäkadun ja Keskilohjantien läheisyyteen. 1950 –luvulla kauppalan asukasluvun kasvu ja väestön vaurastuminen kasvattivat omakotitonttien kysyntää. Jo 1946 asemakaavaa laajennettiin Siuntion- ja Rajamänkadun väliseen kiilaan, ja 1953 kaavoitettiin Gruotilankadun varsi nykyisen Harmajankadun pohjoispuolella. Metsola ja Gruotila saivat asemakaavansa 1956.

Rakentaminen alkoi heti sen jälkeen. 1960 –luvulla asutus levisi radan takana etelään kohti Veijolaa. 1970- ja 1980-luvulla rakennettiin Urheilukadun ympäristö ja Gruotilan itäisimmät osat. Pappilankorpi kaavoitettiin teollisuusalueeksi.

Ensimmäinen suurempi asuntorakennushanke Nummentakana olivat vuosina 1950-1952 rakennetut rivitalot, Hakatalot. Kerrostalorakentaminen puolestaan käynnistyi Keskilohjantien päätteeksi rakennetuilla kolmella Petäjäpuiston talolla vuonna 1964. Seuraavilla vuosikymmenillä kerrostaloja rakennettiin lisää Keskilohjantien molemmille puolille. Vuonna 1967 valmistui kauppalan ensimmäinen erityisesti vanhuksille tehty vuokratalo. Sen naapuriksi nousi 1990-luvun alussa yksityinen Veijolanpihan palvelutalo.

Metsolan kohdalla harjun rinteessä otettiin käyttöön Metsolan hautausmaa vuonna 1952. Kolme vuotta myöhemmin sinne valmistui siunauskappeli ja hautausmaata on jatkuvasti laajennettu. Siellä on myös vuodesta 1996 lähtien ollut Lohjan ortodoksien tsasouna.

1980-luvun lopussa järjestettiin arkkitehtikilpailu Myyryntien ja Metsolan hautausmaan eteläpuoleisen Kunnarlaksi nimitetyn uuden kaupunginosan rakentamisesta. Lama pysäytti sen kasvun muutamiksi vuosiksi, mutta 1990-luvun lopuilta lähtien alue on kasvanut tasaisesti.

Piirteitä Nummentaustan elinkeinoelämästä

Perinteinen maa- ja metsätalous sai ensimmäisen kerran rinnalleen muuta toimintaa, kun vuonna 1930 radan vierelle valmistui Imatran Voima Oy:n – nykyisen Fortum Oyj:n- muuntoasema, joka huolehti kauppalan alueen sähkötoimituksesta. Vesijohdot alueelle saatiin vuonna 1940, kun kauppalan vesilaitos valmistui. Silloin koko kauppalan juomavesi pumpattiin edelleenkin käytössä olevasta Kaivolan pohjavesilaitoksesta Veijolantien varrelta Gruotinojan laaksosta.

Teollisuus asettui Nummentaustalle radan varteen sodan päätyttyä, kun Säromaan omistama Iskumetalli Oy muutti Helsingistä Lohjalle. Lohjan kalkkitehdas Oy osti muun muassa pumppuja valmistaneen tehtaan ja laajensi 1950-luvulla tuotantoa radioihin ja televisioihin. Viime vaiheessa Finluxin nimellä toimineen tehtaan tuotanto siirrettiin Turkuun 1982. Entisessä televisiotehtaassa on se jälkeen toiminut monia eri yrityksiä.

Lohjalainen Jaakko Saajoksen metallituotetehdas aloitti vuonna 1948. Siitä on kasvanut merkittävä palo-ovien valmistaja. Radan varrelle sijoittui vuonna 1955 myös Lemminkäinen Oy:n kattohuopatehdas, nykyinen Nordic Waterproofing Oy (Kerabit). Samalla alueella toimii myös E.Laiho Oy:n tekstiilitehdas ja Kinhan Oy:n käsinetehdas. Vuosina 1973-1986 siellä toimi myös Profileteollisuus Oy:n liivi- ja alusasutehdas.

Pappilankorven teollisuusalue sai alkunsa vuonna 1965, kun varastokalustevalmistaja Kasten Ky siirtyi Helsingistä Lohjalle. Alueen muita merkittäviä laitoksia ovat olleet vuonna 1983 toimintansa lopettanut Lohjan rautarakenne Ky, Jysmä Oy:n mattokutomo, sekä 1989 perustettu elektroniikkateollisuuden alihankkija Hyrles Oy. Pappilankorpeen sijoittuu myös Lohjan ensimmäinen varsinainen autokatsastuskonttori, joka avattiin 1973. Alueella on myös Pohjolan Liikenne Oy:n linja-autovarikko, jonka Lohjan Liikenne Oy 1980-luvun lopulla sinne rakensi.

Lohjan Kalkkitehdas Oy rakensi vuonna 1969 aivan alueen eteläosaan Uniplastin akryylimuovitehtaan. Se muutettiin Elcoteq Oyj:n elektroniikkatehtaaksi 1990-luvun alussa ja nykyisin siellä toimii toinen saman alan yritys Enics Finland Oy.

Nummentaustan palveluja

Osuusliike Keko avasi ensimmäisen kaupan Metsolankadulle 1938 ja toisen radan taakse Pitkäkadun ja Takasenkadun kulmaan 1955. Osuusliikkeen kolmas myymälä tuli Veijolantielle 1960. Viimeksi mainittu jatkaa yhä Siwana, mutta kaksi edellä mainittua on suljettu ja niistä jälkimmäinen korvattiin uudella Valintatalolla 1990-luvun lopulla. Osuuskauppojen lisäksi alueella on toiminut kolme yksityiskauppaa.  Niistä vuonna 1964 uudessa Petäjäpuiston talossa avattu Vainion liike oli ensimmäinen, jossa oli itsepalvelu. Kaksi viimeistä yksityisliikettä suljettiin vasta vuosituhannen vaihteen paikkeilla.

Nummentaustalla oli jonkin aikaa oma posti ja pankkikin. Postikonttori avattiin 1971 ja Lohjan säästöpankin Keskilohjan konttori kaksi vuotta myöhemmin. Molemmat lopetettiin 1990-luvun lopussa.

Kunnan palvelujen ei keskustan läheisyyden vuoksi ole tarvinnut sijoittaa Nummentaakse. Vedenpumppaamon jälkeen ensimmäinen kauppalan laitos alueella oli Gruotilaan vuonna 1948 rakennettu lihan- ja maidontarkastamo, jossa nykyään toimii kattohuopatehtaan konttori. Koulunsa nummentaustalaiset kävivät ensin keskustassa, mutta vuonna 1937 valmistunut Harjun koulu lyhensi osan koulumatkaa. Vasta kuin sitä vuonna 1950 laajennettiin, kaikki alueen kansakoululaiset mahtuivat harjulle. 1977 pystytettiin Nummentaustan viipalekoulu ykkös- ja kakkosluokkalaisia varten. Vuonna 1969 valmistui Mäntylän päiväkoti- ja neuvolarakennus ja 1987 hieman vanhemmat saivat oman tilansa, kun Särömaan nuorisotalo avasi ovensa. Viimeksi mainitusta eivät alueen nuoret päässeet nauttimaan kuin vain kymmenkunta vuotta, sillä talo purettiin kaupparakennuksen tieltä. Oman täydellisen peruskoulun ala-asteensa Nummentausta sai, kun Metsolan koulu rakennettiin vuonna 1993, jonka jälkeen Harjun koulu muutettuun yläasteeksi.

Alueen neljä tasoylikäytävää ovat olleet liikenneturvallisuudelle suuri uhka. Niissä sattui säännöllisesti onnettomuuksia. Vilkkaimmat eli Pitkä- ja Gruotilankadun ylikäytävät saivat varoitusvalot 1960-luvun lopussa ja Bäcksintiekin on saanut ne myöhemmin. Kaksi tasoristeystä on poistunut, kun 1990-luvulla Pitkäkatu ja Urheilukatu johdettiin radan alitse.

Vapaa-ajan palveluissa Nummentausta hyötyy keskustan läheisyydestä. Harjun liikuntakeskus uimahalleineen on vieressä eikä pääkirjastoonkaan ole pitkä matka. Siksi ei alueella myöskään ole ollut juuri tarvetta omille kokoontumistiloille. Ainoa merkittävä poikkeus on vuonna 1978 rakennettu vapaaseurakunnan pyramidikattoinen rukoushuone, joka on eräänlainen maamerkki keskustasta Nummentaustantien leikkauksesta tultaessa.

Vuonna 2016 valmistui talkoilla Sohlbergin kallion viereen kevyenliikenteen kohdalle koirapuisto. Puiston nimeksi valittiin Nummentaustan Tassutarha.

– Torsti Salonen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Powered by http://wordpress.org/ and http://www.hqpremiumthemes.com/